Kevein askelin

Pikapyrähdyksellä stressaavan toimistopäivän päätteeksi.

Aika: 53min
Kulutetut kalorit: 327
Rasva: 45%
HR Max: 95%
HR Avg: 78%

Aika: 85min
Kulutetut kalorit: 471
Rasva: 40%
HR Max: 91%
HR Avg: 73%

Tämä treeni meni hieman kovemmilla tehoilla kuin aikaisemmat, mutta kivaa oli.

Kävin tänään yksityisen lääkärin vastaanotolla, ja sain onneksi apua ja infoa tilanteestani. Sokerin sietokyky on siis heikentynyt, joten asia kannattaa ottaa vakavasti. Sain nyt alkuun ohjeeksi noudattaa ruokavaliota ja liikuntaohjelmaa tavoitteenani pudottaa 6-8 kiloa puolessa vuodessa. Puolivuotiskontrollissa sitten katsotaan, ovatko sokrut lainkaan parantuneet, ja mikäli koholla vielä mennään, on lääkityksen vuoro.

Lisäksi lekurin mielestä kärsin selkeästi liiallisesta stressistä. Lepopulssi on aikas korkea (huitelee 110 hujakoilla) ja verenpaine koholla. Tällä varmaan selittyvät ne lukuisat unettomat yöt ja ainainen huolestuneisuus ja ahdistuneisuus. Onneksi vielä ei sentään hanskoja tarvitse tiskiin lyödä, vaan apua haetaan elämäntapojen muutoksella.

Nyt siis pitäisi totutella ruokavalion muutoksiin ja lisäämään aerobisen liikunnan osuutta, josko näillä eväillä kunto ja olo parantuisivat. Lekuri suositteli minua vielä hankkimaan askelmittarin ja tähtäämään siihen 10.000 askeleeseen per päivä. Voihan muuten askelmittaria käyttää sykemittarin kanssa, meinaan etteivät sotke toinen toistensa mittauksia?

Pallotreeni sujui tänään paremmin kuin edellisellä kerralla, mutta en vieläkään pysty tekemään sitä rankinta vatsalihasliikettä lainkaan. Kun muut piirtelevät jalallaan ympyröitä ilmaan, makaan minä täristen pallon varassa ja yritän pitää korsettini kasassa. Täytyykin alkaa treenata pallon kanssa useammin, jotta tuo keskivartalon alue hieman tuosta tiivistyisi. Hyvää tiivistymistä onkin jo havaittavissa; jotkut aikaisemmin kireät puolihameet pyörivät päällä. Painossa ei sen sijaan suuria muutoksia. Täytyykin myös tästä jutella lekurin kanssa.

No joo, tässä dataa treenistä:

Aika: 80min
Kulutetut kalorit: 315
Rasva: 60%
HR Max: 79%
HR Avg: 61%

Sain tuossa taannoin odottamani glukoosiresistenssitestin tulokset. Arvot siis keikkuvat 6,2 kohdalla, joten käsittääkseni raja-aitoja on paukuteltu. Kun kysyin lääkäriltä, että mikäs nyt eteen, niin käski googlailla. Netistä kuulemma löytyy hyvin tietoa aiheesta.

Sanomattakin selvää, että tällä neidillä kärähti. Ei ole Suomen julkisissa terveyspalveluissa tosiaankaan kehumista, jos asiakkaita pyydetään ottamaan lisäselkoa netitse. Suivaantuneena varasin ajan yksityiselle vastaanotolle, josta toivoakseni saan lisätietoa tilanteestani.

Prkl!

Suurin osa viikosta on kulunut näyttöä tuijottaessa, mekaanista työtä tehdessä ja suoranaisessa veetuttuneisuuden tilassa. Olen jälleen kerran istahtanut pohtimaan tämän hetkisen työtilanteeni, tai paremminkin alani, mielettömyyttä. Tällä hetkellä työskentelen erään järjestön ainoana työntekijänä. Ko. järjestöön käsittääkseni liitytään lähinnä meritoitumismielessä, eli suurempia intohimoja hallituksen jäsenillä saatika rivijäsenillä ei ole järjestön kehittämiseen. Olen tällä viikolla takonut päätäni seinään useamman kerran, sillä kontolleni lankeaa liukuhihnalla tehtäviä, jotka periaatteessa kuuluisivat puheenjohtajan, varapuheenjohtajan tai rahastonhoitajan vastuulle. Tiistaina meni sitten hermot (no oli jo aikakin - yli kaksi vuotta olen tässä puljussa jees-tyttöillyt), ja siinä hötäkässä tuli puheenjohtaja varmaan lopullisesti pahoittaneeksi mielensä. Sopparini on katkolla elokuussa, joten nyt lienee korkea aika vakavasti pohtia työtehtävien ja alan vaihtoa.

Sanovat, että kunnon liikuntasessio purkaa paremmin stressiä ja paineita kuin mikään muu. Taidan vielä muutaman tunnin näpytellä menemään ja sitten pyrähdän lenkille poppikone plakkarissa. Hulluksihan tässä muuten tulee!

Tänään tasapainoiltiin koko treeni pallon päällä, ja olin kuolla. Treeni oli ihan pirun raskas, joten hoo vee vaan kaikille niille, jotka väitää, että Pilates on pelkkää lattialla makoilua. Tässä tulokset:

Aika: 105min
Kulutetut kalorit: 400
Rasva: 55%
HR Max: 86%
HR Avg: 60%

Tänään oli viimeinkin vuorossa glokoosiresistenssitesti, josta mainitsin tuossa taannoin. 12 tuntia syömättä ja reilu puolen tunnin reipas kävely terveyskeskukseen ei ole lempipuuhaani. Odotushuoneeseen päästyäni olin jo suht heikossa ja tärisevässä kunnossa (näin tosin aina, kun verensokeri pääsee laskemaan liiaksi).

Hoitaja otti ensimmäiset näytteet ja testasi niistä sokeriarvot saman tein. 6.2 plasmasta ei ilmeisesti ole kovinkaan hyvä tulos, vai mitä?  Glukoosisiirapit juotuani menin pariksi tunniksi odotushuoneeseen aikaa tappamaan. Alkuun olo oli ihan jees, ja syvennyin innolla murhamysteeriin, jonka olin raahannut vastaanotolle mukanani. Noin tunnin odottelun jälkeen alkoikin sitten tapahtua. Ilmeisesti liemi oli alkanut imeytyä systeemiin, ja tunsin itseni todella heikoksi. Kylmän hien peitossa hoipuin vessaan ja aloin oksentaa. Ei kivaa. Hoitaja hieman päivitteli reaktiota ja toivoi, ettei testi kärsisi oksentelun vuoksi. Toiset testit kuitenkin otettiin, ja sain soittoajan jo perjantaille. Kuulemma täytyy sitten vielä lääkärille kertoa, miten kroppa reagoi glukoosiin (ilmeisesti ei kovinkaan hyvin).

Perjantaita tässä siis sydän pamppaillen odotetaan. Mitähän sieltä vielä tulee?

Hassua. Heti kun aurinko vähän pilkottaa, kohentuu mielialakin kummasti. Tänään oli ihanan aurinkoinen (ja lämmin!) päivä, joten julistin lenkkeilykauden virallisesti alkaneeksi. Ensimmäinen lenkki toki sujui hieman jähmeästi, mutta olen iloinen, että lähdin. Tässä hieman dataa lenkiltä:

Aika: 49min
Kulutetut kalorit: 277
Rasva: 45%
HR Max: 86%
HR Avg: 75%

Huomaan takatalven vaikuttavan yhä enenevässä määrin mielialaani. Harmaa viima vetää mielen maahan, eivätkä edes ne muutamat aurinkoiset hetket pääsiäisen pyhinä ehtineet piristää tarpeeksi. Tätä taitaa olla liikkeellä laajemminkin: Puhuttiin viikonloppuna erään ystävän kanssa kuinka veto on kertakaikkisesti poissa. Mikään ei huvita, suupielet roikkuvat alaspäin, iho on veltto ja huonossa kunnossa, katse samea, motivaatiota nousta ylös aamuisin saa hakea useamman kahvikupin voimalla.

Tajusin viikonloppuna kaipaavani kovasti lenkkeilyä. Tykkään todella kovasti käydä kuntosalilla ystävän tai puolison kanssa, mutta hikilenkki iPodin ja menomusan kanssa on varmaan parasta mitä tiedän. Tällä hetkellä maassa on useamman kymmenen sentin lumikerros, eikä tuo viima todellakaan houkuta pistämään nokkaa ulos. Huomisaamuna päräytän kyllä kuntosalille ennen päivän toimistorupeamaa. Josko sieltä sentään saisi edes hieman energiaa ja puhtia tähän vetämättömään arkeen.